Kokemäenjoen reitin kunnostusyhdistys ry:n yksi tärkeimmistä työmuodoista on järjestää asiantuntijaseminaareja. Yhdistys järjesti Tampereella 27.4.2022 Kokemäenjoen elinvoimaseminaarin, jonka tavoitteena oli kartoittaa laaja-alaisesti Kokemäenjoen reitin potentiaalia palauttaa vaelluskalat jokeen luomaan elinvoimaa, työpaikkoja ja toimimaan osana tulevaisuuden ruokahuoltoa. Vuosittain järjestettävissä seminaareissa kunkin teeman parhaat asiantuntijat valottavat teemaan liittyviä tutkimuksia, hankkeita ja suunnitelmia. Vuoden 2023 teemana tulee olemaan lisääntymisalueet.

Yhdistyksen hankkeen tavoitteena on rakennuttaa projektin vaiheessa I kalatiet viiteen patoon Nokian ja Porin välillä. Vaiheen I alustava budjetti on noin 50 M€ ja tavoiteaikataulu on 2030-luvun loppupuoli. 11/2020 perustetun yhdistyksen taustavoimina ovat jokivarren kunnat Tampere, Nokia, Sastamala, Kokemäki, Huittinen, Harjavalta, Ulvila, Pori (Nakkila ei kuulu konsortioon) ja jokivarren voimayhtiöt (UPM ja PVO tärkeimpinä).

Oheiset alustajien tiivistelmät antavat kuvan alan ehkä merkittävimmän seminaarin annista. Yhteenvetona voidaan todeta, että hanke saa laajan kannatuksen, mutta tarvitaan vielä paljon tutkimustietoa lopullisten päätösten tueksi.

Tilaisuuden avaaja Nokian kaupunginjohtaja Eero Väätäinen.
Väätäinen loi vesivoiman historiakatsauksessaan kuvan jokivarren merkityksestä elinvoiman lähteenä alkaen 1800-luvun lopulta. Hän kuvasi silloista arvoristiriitaa, kasvavan kansakunnan halvan energiatarpeen eli vesivoiman vaatimat padot ja sen seurauksena ehtyvät vaelluskalakannat. Väätäinen korosti, että vaelluskalakannat ovat supistuneet radikaalisti maailmanlaajuisesti. Suomessa pääosa kaikista joista on vahvasti rakennettu. EU:n tavoite on avata jokia vaelluskaloille ja eri puolilla Eurooppaa on käynnistetty mittavia hankkeita vaelluskalakantojen elvyttämiseksi. Biodiversiteetin monipuolistaminen on hyvä tavoite ja se on osa yhdistyksen ajamaa hanketta. Hanke tukee kuntien elinvoimaa, siinä kunnat haluavat olla mukana. Tulokset ovat merkittäviä, kun tavoite aikanaan täyttyy.

Kokemäenjoen reitin kunnostusyhdistyksen puheenjohtaja Pekka Vuorinen.
Pekka Vuorinen kertoi Kokemäenjoen historiaosuudessaan joen tapahtumia 1000-luvulta lähtien, jolloin valtoimenaan virranneessa joessa siika, lohi ja taimen nousivat kutemaan Mäntän koskille asti. Vaelluskalojen kohtalo alkoi sinetöityä jo 1700-luvun lopulla tulvasuojelun vuoksi tehdyillä koskien raivauksilla ja 1800-luvun loppupuolen mittavat uitot tuhosivat kutupaikkoja. Lopullinen sinetti lyötiin rakentamalla 1922 Äetsään ensimmäinen pato. Siitä eteenpäin kasvavan Suomen energiatarve määritteli viranomaisten päätöksiä, jonka vuoksi joki tukittiin padoilla ja vaelluskalat jäivät Harjavallan padon taakse. Viranomainen arvioi tuolloin, että koskivoima on tärkeämpää kuin vaelluskalojen nousun turvaaminen. Siksi sopimusten määrittämät toimivat kalaportaat jäivät rakentamatta. Kokemäenjoki määriteltiin peräkkäisiksi järvialtaiksi, jollainen se vielä tänäänkin on, vaikka KHO:n tuoreen päätöksen mukaan alkuperäisiä lupien ehtoja pitää noudattaa eli rakentaa toimivat ratkaisut vaelluskalojen nousulle kutualueille ja paluulle mereen. Vuorinen kertoi, että yhdistys on lähtenyt ajamaan voimakkaasti vaelluskalojen kantojen elvytystä ja esittää ratkaisuksi kalateiden rakentamista viiteen patoon (vaihe I). Pekka Vuorinen toi esiin yhdistyksen vision, jonka mukaan 2030-luvulla voimalaitoksen on ohitettu kalateillä, joihin on rakennettu lisää lisääntymisalueita. Yhdistyksen toiminta perustuu EU:n linjauksiin, hallitusohjelmaan ja vesien tilaa koskeviin lakeihin. Yhdistys on koordinoiva elin, joka tekee yhteistyötä kaikkien asiaan liittyvien toimijoiden kanssa. Päätökset ja ehdotukset perustuvat tutkittuun tietoon. Näin voidaan synnyttää kestävällä tavalla jokivarteen elinvoimaa ja tukea tulevaisuuden ruokahuoltoa. ”On vain ajan kysymys, milloin vaelluskalat palaavat Kokemäenjoen reitille”, Vuorinen päätti alustuksensa.

EU-parlamentin jäsen Sirpa Pietikäinen
Sirpa Pietikäinen liitti vaelluskalakantojen palautushankkeet maapallon tilaan. Maailman väestökasvu hipoo planetaarisen kestävyyden rajoja. Iso kysymys on, miten ravinto riittää ja miten luonto kestää nykykehityksen? Saastuminen on vakava ongelma, erityisesti mikromuovit rasittavat luontoa ja eliöstöjä pahoin. EU- tasolla ideana on ”Suunnitellaan jäte pois”. Talouden kestävyyshaaste on valtava, Pietikäinen korosti. Hän totesi myös, että vesiekosysteemit tunnetaan huonommin kuin maaekosysteemit. Kokemäki-hankkeesta hän painotti, että tärkeää on tutkia, mitä pitää suojella ja miten suojelu tehdään? Pietikäinen mainitsi, että lähtökohtaisesti erilaisiin tutkimushankkeisiin saanee rahoitusta. Kemikaalistrategia on tekeillä EU:ssa. EU:n ennallistamisasetus palauttaa luonnontilaa. Kolmannes maa ja vesialueesta pitää palauttaa biodiversiteetin kannalta kestävän tilaan. Kategorinen vesistöjen pilaamiskielto on olemassa, mutta Suomessa sen tulkinta löysä. Tilanne vesissä on edelleen kaukana tavoitteista. Alustaja totesi, että EU:lla on mittavasti rahoitusvaihtoehtoja. Neuvontaa saa myös EU-organisaatiosta. Suomessa Ympäristöministeriö yksi merkittävä tiedon lähde. Yleisökysymys koski viranomaisten löysää tulkintaa ja jopa reagoimattomuutta. EU:n Suomelle antamat kaksi huomautusta ovat jääneet huomiotta. Pietikäinen lupasi käynnistää selvityksen, miksi viranomaiset eivät reagoi huomautuksiin.

Erikoisasiantuntija Saija Koljonen, Syke
Saija Koljonen taustoitti rakennettuja vesistöjä ja niiden tilaa. Jokivesistä 65 % hyvässä tai erinomaisessa kunnossa, joskin tilanne on pohjoisessa erinomainen ja Etelä-Suomessa tilanne on selvästi heikompi. Syinä ovat mm. vesirakentaminen ja maa- ja metsätalouden kuormitukset. Suomessa on 220 vesivoimalaitosta ja yli 5000 patoa. Tilatietoja on vain osasta. Koljonen kommentoi biodiversiteettiä Suomessa toteamalla, että kyse on kalojen lisäksi hyönteisistä ja muista pieneliöistä eli monimuotoisesta ekosysteemistä. Koljonen korosti, että joet ovat käytäviä moneen suuntaan ja joen ja sen eliöstön vaikutus ulottuu laajalle koko ekosysteemiin. Herkkä luonto palautuu huonosti ja hitaasti. Koljonen viittasi EU- biodiersiteettistrategiaan 2030 ja sen merkitykseen. Kokemäenjoesta hän totesi, että pääuomasta puuttuvat virtavesielinympäristöt. Nykyisten haittojen ohittaminen kalateillä ei yleensä paikallisesti riitä, vaan on rakennettava habitaatteja samalla. Lopuksi Koljonen kuvasi Imatran ”kaupunkipuroa” (ei kalatie), joka on onnistunut biodiversiteetin kannalta. Kannustukseksi Kokemäenjoki-hankkeelle hän korosti kokonaiskuvan hallintaa: Mitä halutaan ja kuinka siihen päästään? Millä tavalla otetaan huomioon eri intressiryhmien vaatimukset ja toiveet? Koljosen mukaan fokus on ollut kalastajan haitassa, kun sen pitäisi olla biodiversiteetissä.

Erikoisasiantuntija Pauliina Louhi, LUKE
Itämeren altaassa ollut 100 lohijokea, jäljellä on enää 30. Suomessa oli aikanaan 20 vapaata lohijokea, nyt enää kaksi! Ennen aikaan Suomessa esiintyi 60 meritaimenkantaa, nykyään 12 alkuperäistä kantaa ja kahdeksan sekoittunutta. Asenteet ovat muuttumassa nopeasti, jonka ansiosta on syntynyt paljon hyviä ohjelmia mm. Kansallinen kalatiestrategia 2012, Lohi- ja meritaimenstrategia 2015, Sipilän&Marinin hallitusohjelman ohjelmat. Vesipuitedirektiivi ja EU:n biodiversiteettiohjelmat tukevat muita ohjelmia. Teknisiä ratkaisuja kalojen liikkumisen helpottamiseksi on olemassa paljon. Pauliina Louhi esitteli erilaisia vaellusyhteysratkaisuja, lisääntymisalueiden kunnostamisia ja rakentamisia ja alasvaellusratkaisuja. Tutkimusta kalan käyttäytymisestä on Louhen mukaan aika vähän, mutta tutkimusten määrä kasvaa koko ajan. Mikä ratkaisu sopii Kokemäenjoen reitille? Tutkimus tuo koko ajan esiin tärkeimpiä ratkaistavia piirteitä etsittäessä toimivia ratkaisumalleja. Louhi kuvasi eri toimijoiden erilaisia lähtökohtia ja tavoitteita ja korosti, että ennallistaminen on aina vuosikymmenten projekti ja vaatii paljon tutkimustietoa menetelmistä ja tuloksista. Pauliina Louhi totesi lopuksi, että ”Yhteinen tavoite eri toimijoilla tärkeä, jotta sitoutuminen on riittävää”.

Satakunnan aluekehitysjohtaja Timo Vesiluoma
Maakuntaohjelmat ovat kehittämisen lähde, totesi Timo Vesiluoma. Ohjaavat periaatteet ovat ilmastonmuutoksen huomiointi ja vastuullinen toimintapa. Maakuntastrategiat sisältävät mm. maakuntakaavat, maisema-alueet, tulvariskialueet ja vesivisiokin vaikuttaa. Vesiluoma avasi Uudistuva ja osaava Suomi 2021-2027 – EU:n alue- ja rakennepoliittista ohjelmaa. Hän viittasi myös rahoituksen rakenteeseen eri maakunnissa. Vesiluoma nosti esiin paikallisen kehittämisen mahdollisuudet. Joutsenten reitti ry ja muut ryhmät
ovat hyviä yhteistyökumppaneita. Kokemäenjokilaakso on määritelty kulttuurimaisemaksi. Timo Vesiluoma päätti esityksensä ajatuksiin seudullisesta kehittämisestä. Kehittämiseen tarvitaan motivaatio, yhteinen visio, selkeät tavoitteet, kumppanuus, verkottuminen, tarkka fokus. Kyseessä on monimutkaisen palapelin kokoamisesta, Vesiluoma päätti..

Kalastusbiologi Hannu Salo, ELY-keskus
Hannu Salo kertasi ELY-keskuksen tehtäväkenttää toteamalla, että kalatalousnäkökulmasta ELY-keskus vie vesi- ja kala-asioita eteenpäin. Kalatalouselinkeino on yksi fokus. ELY:llä on tärkeä rooli vaelluskalakysymyksessä. Fokus on hyödyntämisessä. ELY-keskukset ovat keskittyneet etenkin Itä- Suomessa vesialueiden kunnostukseen. Kokemäenjokiseudulla Ikaalisten reitti on avattu. Myös muita hankkeita on jo toteutettu. Tuemme, mahdollistamme ja avustamme hankkeita, Salo korosti. Teetämme selvityksiä, käynnistämme mm. tätäkin hanketta tukevan lisäselvityksen seuraavalla ohjelmakaudella. Erilaisten suunnitelmien edessä on aina paljon esteitä. Vaelluskalakannat tuhottu jo kauan sitten, Salo muistutti. Kaikki päätöksenteko ELY-keskuksessa pohjautuu tutkimustietoon.

Projektikoordinaattori Matti Vaittinen, Maa- ja metsätalousministeriö
Matti Vaittinen taustoitti Nousu-ohjelmaa. Valtio on edistänyt vesistökunnostuksia jo 80-luvulta lähtien. Virtavesien kunnostukset ja vaelluskalojen elvyttämistoimet koetaan tärkeiksi, mutta resurssit ovat vähäisiä. Hallitusohjelmaan on kirjattu ”Käynnistetään kansallinen ohjelma vaelluskalakantojen elvyttämiseksi”, joka sisältää vaellusesteiden purkamisia ja ohitusratkaisujen toteuttamisia. Vaittinen kertoi, että 15 M€ käytetään vaelluskalojen elinolosuhteiden parantamiseen. Fokus on kulkumahdollisuuksien parantamisessa, nousuesteiden poistamisessa. Ohjelma noudattaa kumppanuus-periaatetta ja laajaa alueellista hyväksyntää. Avustus on max 50 %. Tulokset: Kalatiet ja alasvaellusratkaisut (useita kalatieratkaisuja ja patopurkuja). Padonpoistoja, muuttamisia ja kunnostuksia (lukuisia). Tutkimus ja kehittämishankkeet (lukuisia). 60 % 15 M€ panostuksesta on sidottu hankkeisiin. Yhteistyö sujuu hyvin. Hankkeiden pitkä elinkaari on rasitteena, Vaittinen päätti esityksensä.

Asiantuntija Marja Rankila, Energiateollisuus ry.
Marja Rankila korosti, että Suomen taloudelle vesivoima on tärkeää: Lähes puolet Suomen uusiutuvasta sähköstä tuotetaan vesivoimalla. Toimitus- ja huoltovarmuus ovat keskeisiä seikkoja toiminnan suunnittelussa ja tuotannossa. Vesivoiman osuus uusiutuvasta sähköstä on 22,5 % ja ydinvoiman 32,9 %. Sähkön kulutus kasvaa jatkuvasti, jolloin hiilineutraali sähköjärjestelmä tarvitsee monia eri ratkaisuja. Rankila mainitsi, että vesivoima ja sääntely mahdollistaa monia vesistöjen palveluja. Marja Rankila painotti voimakkaasti, että vesivoima on sitoutunut parantamaan vaelluskalojen elinolojen parantamista. Energiateollisuuden tavoitteena on, että 2030 vaelluskalojen lisääntyminen on mahdollistettu suurimmassa osassa vesistöjä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan paljon tutkimusta päätöksenteon perustaksi.

Kalatalouden keskusliiton puheenjohtaja Anders Norrback
Anders Norrback painotti, että Kokemäenjoki-hankkeessa yhtyvät energia, luonto ja ruoka -teemat. Vaelluskalojen säilyttäminen on kaikkien puolueiden agendalla, hän totesi. Liiton linjaukset korostavat eri toimijoiden velvoitteiden huomioimista, mutta korostavat samalla Kokemäenjoen kalatalouden painopisteiden olevan toistaiseksi muualla kuin mereen syönnösvaelluksen tekevissä kalakannoissa.

Erityisasiantuntija Turo Hjerppe, Ympäristöministeriö
Vesien hoito perustuu lakiin vesienhoidon järjestämisestä. Vesipuitedirektiivi vaikuttaa myös, Hjerppe mainitsi. Suunnittelussa sovitetaan yhteen merenhoito ja tulvariskien hoito. Hjerppe avasi vesienhoidon suunnittelujärjestelmää, vesien tilan arviointia sekä tavoitetta ”hyvä tavoitettavissa oleva tila”. Hjerppe kertoi, että valtion panostus on noin 1,7 mrd vuosittain. Vaelluskaloihin liittyviä toimenpiteitä on menossa reilut 400 erilaista.

Tutkija Jukka Jormola
Jukka Jormola avasi tutkimustaan ”Vaellusyhteyksien mahdollisuuksia Kokemäenjoelle”. Tutkimus sisältää haittojen estämisen, lieventämisen ja kompensoinnin periaatteet sekä mittavan määrän esimerkkejä ekologisesta kompensaatiosta mm. Kanadassa. Jormola kertoi myös esimerkkejä Saksasta ja Ranskasta. Tutkimus sisältää lukuisia esimerkkejä eri puolilta Suomea, joissa ohitustieratkaisuilla on saatu hyviä tuloksia. Lopuksi Jormola näytti Kokemäenjoen viiden padon ohitusreittien alustavat suunnitelmat ja korosti, että lisääntymisalueet ovat tärkeitä vaelluskalakantojen kotiutuksessa, virtaamien hallinta myös.